Song of Solomon 6
1 ”Minne on rakkaasi mennyt, sinä naisista kaunein? Minne on rakkaasi lähtenyt, että voisimme etsiä häntä yhdessä?” Morsian:
2 ”Rakkaani on mennyt puutarhaansa, balsamilavojen luo, paimentamaan laumaansa puutarhoissa ja poimimaan liljoja.
3 Minä olen rakkaani oma, ja rakkaani on minun – hän, joka paimentaa liljojen keskellä.” Sulhanen:
4 ”Ystäväni, sinä olet kaunis kuin Tirsa, ihana kuin Jerusalem, pelottava kuin sotajoukot lippuineen.
5 Käännä silmäsi pois minusta, sillä ne hämmentävät minua. Sinun hiuksesi ovat kuin vuohilauma, joka laskeutuu Gileadilta.
6 Hampaasi ovat kuin lauma lampaita, jotka ovat nousseet pesulta. Kaikilla on parinsa, ei ole yhtään yksinäistä.
7 Kuin granaattiomena, kypsyyttään halkeileva, on sinun ohimosi huntusi takana.
8 Kuningattaria on kuusikymmentä, sivuvaimoja kahdeksankymmentä ja neitsyitä lukematon määrä.
9 Yksi ainoa on minun kyyhkyseni, täydelliseni, hän on äitinsä ainokainen, synnyttäjänsä valio. Hänet nähdessään neitoset ylistävät häntä onnelliseksi, kuningattaret ja sivuvaimot ylistävät häntä:
10 ’Kuka on tuo, jonka katse on kuin aamunkoitto? Hän on kaunis kuin kuu, kirkas kuin aurinko, pelottava kuin sotajoukot lippuineen.’” Morsian:
11 ”Menin pähkinätarhaan katselemaan laakson vehreyttä, katsomaan, joko viiniköynnös versoo, joko granaattiomenapuut kukkivat.
12 Ennen kuin aavistinkaan, sieluni oli asettanut minut jalon kansani vaunuihin.”